Mikä rakkaus?

Jotkut on sellasia että ne rakastuu ensisilmäyksellä kun toisten on taas vaikea rakastua ollenkaan. Osa kuitenkin rakastuu vain toisen ihmisen ulkonäköön, tai pelkästään sisäiseen kauneuteen. Tietääkö kukaan näistä "hätäisesti" rakastuneista oikeesti mitä rakkaus on, tai miltä se tuntuu, tai onko se edes aitoa?

Oonhan mäkin joskus sanonu rakastuvani jos kaveri näyttää kuvan kuumasta aussimiehestä, tai söpöstä nappisilmämiehestä, mutta en mä sitä oikeesti voi tarkottaa. Mun mielestä rakkaus tuntuu parhaimmalta sillon kun tuntee toisen hyvin ja häneen pystyy luottamaan. Mä en vois kuvitellakkaan rakastuvani tuntemattomaan ihmiseen. Ulkonäköön voi ihastua, mutta sisimpään rakastutaan.

Muistan ala-asteella kun "rakastuttiin" pelkästään sen takia kun toinen antoi sulle pyörän kokeiltavaksi, tai lainasi sulle kynää tunnilla. Loppuviikko sitten kirjoitettiin kavereiden kanssa hihitellen päiväkirjat täyteen kyseisen pojan nimeä ja sen parhaita puolia, jotka olivat yleensä söpö, ruskea/vaalea tukka ja näyttää Antti Tuiskulta. Sit kun äiti sai päiväkirjan haltuunsa ja alkoi kiusotella kyseisestä pojasta sukulaisten kuullen, rakkaus kuoli saman tien.

Itelläni kestää melko pitkään että voin sanoa rakastavani jotain ihmistä. En voisi rakastaa ketään ilman että saan häneltä myös vastapalveluksia mun omista teoista, luottamusta ja olkapäätä tarvittaessa. Lisäksi mun rakkauden saaminen vaatii sitä että mua arvostetaan sellaisena kuin olen. En ala muuttumaan tai esittämään mitään mitä en tahdo olla. Joskus totuus kuitenkin aina paljastuu, ja jos en kelpaakkaan omana itsenäni niin tulen myöhemmin pettymään ja rikkomaan sydämeni. Tietenkin on eri asia jos teen huomaamattani jotain väärin, haluan että siitä mulle ilmoitetaan jotta osaan olla tarkempi ensi kerralla ja tehdä asian toisin. Se ihminen, kuka tahtoo mun rakastuvan itseensä, täytyy silti osata hyväksyä mun virheet. Kaikki olemme erilaisia, ja virheet on jokaisen ihmisen arkielämää.

Entä miltä rakkaus tuntuu? Ihastuminen on täysin eri asia. Silloin mielenkiinto herää toista kohtaan ja näkeminen saa eläintarhan riehumaan vatsassa. Punotus nousee kasvoille ja kädet vapisemaan, syntyy kauheet paineet siitä että kaikessa täytyisi onnistua. Ei me olla täydellisiä, ja jokainen meistä epäonnistuu joskus. Rakkaus on omalta osaltaan aika tylsää, jos ei sitä ylläpidä millään tavalla. Mä voin tunnistaa rakkauden siitä että en pysty elämään ilman kyseistä ihmistä, tunnen ikävää ja surua kun en häntä voi nähdä tai tavoittaa, tahtoisin vaan kiehnätä hänen kainalossaan ja syöttää viinirypäleitä kuin kuninkaalliselle. Rakastuneena mä teen hyvin paljon asioita, mitä en tekisi normaalille kaverille. Mä teen mitä vain, kunhan toisella on hyvä olla ja se huomaa kuinka paljon mä siitä oikeesti välitän.

Mitä mä pelkään rakkaudessa? Mä pelkään että sokaistun siitä. Pelkään että eksyisin tunneliin jossa seuraan vain rakkauden valoa, mutta en huomaa pimeitä sivukujia jotka ohitan kävellessäni eteenpäin. Niillä sivukujilla piilee arvoituksia jotka voi löytää vain ottamalla niistä selvää, mutten suostu, koska rakkaus vetää mua puoleensa. Jos tahtoo ohittaa kaiken, asiat kasaantuu ja joskus ne lyö sut syvimpiin pohjamutiin mistä nouseminen kestää liian kauan. Kaiken ei tietenkään täydy aina olla selvää ja tiedossa, koska muuten ei olisi mitään jännitettävää. Silti pelkään että rakastuisin palavasti ihmiseen joka salaa multa jotain suurta, sen takia rakastuminen on mulle hankalaa.

Viisi suurinta unelmaa

Ihmiset unelmoi paljon. Ainakin mä unelmoin, jonka perusteella olen ainakin ihminen. Kaikilla on omat mietteet ja haaveet, mitä elämältä toivoo ja mitä tahtoo kokea, jos edes tahtoo kokea mitään suurempaa. Silti saa aina toivoa ja toivo vie elämää hyvinkin pitkälle. Tahdon nyt jakaa teiän rakkaiden lukijoiden ja anonyymien kanssa mun suurimmat unelmat, mitä mä oikeesti haluan mun elämältä ja miksi.

1. Australia

Kaikista suurin haaveeni on päästä kahdeksi viikoksi Australiaan. En tiedä mikä siinä kiehtoo, olenhan mä matkustellut tosi paljon ja nähny maailmaa vähän joka puolelta. Silti Aussit on jotain sellasta mikä on kiehtonu mua monta vuotta. Olen nähnyt jo kenguruita, mutta silti nekin on yksi syy miksi tahdon sinne mennä :) Tahdon tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ruokiin, nähdä paikallista elämää kiertelemällä rauhassa ympäriinsä omaan tahtiin ja nähdä heidän arkielämää. Jos vain saisin olla kaksi viikkoa Australialainen, se olisi mun suurimman unelman täyttymys.

2. Perhe

Uskon siihen että jokainen tahtoo aikuisena puolison, lapsen tai pari (ehkä kahdeksankin), kivan auton, hyväpalkkasen työn, uima-altaan, laajakuvatelevision ja jääkaapin jääpalakoneella. Mulle riittää se että saan rakastavan aviomiehen ja vähintään kaksi lasta. Koskaan en tule tekemään vain yhtä lasta, koska yksin on lapsen kurja olla ilman leikkikaveria. Lisäksi minulle riittää pieni rivitaloasunto, mahdollisesti pikkuinen omakotitalo ja mieluisa sisustus! Kun kotona on siistiä ja kotoisaa, siellä myös viihtyy parhaiten :) Autolla ei niin väliä, hieno ja kuluttaa vähän, se riittää. En vaadi uima-altaita tai kartanoita, en muuta kun sen että mulla on tiivis perhe jonka kanssa kokea kaikkea erilaista, katto pään päällä ja terveelliset elämäntavat.

3. Ennustaja

Näkijä, ennustaja, mikä se sitten onkaan, on kolmas unelmani. En tiedä miksi se kiehtoo mua niin paljon. Olis niin hienoa saada kuulla joltain ihmiseltä mitä mulle mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa, haluisin nähdä uskoisinko oikeesti sen kortteihin ja lasipalloon vai lähtisinkö sen pikku teltasta nokka pystyssä ja haistattaisin pitkät sen ennustuksille. Tahtoisin vain saada tietää mitä odottaa tulevaisuudelta vai odottaako edes mitään.

4. Hyväntekeväisyys

Mä tahdon isona kummilapsen jostain Afrikasta, aion hankkia sellaisen heti kun vakiinnun aikuisena asumaan johonkin ja saan hyvän työpaikan. Tahdon seurata pikkuisen lapsen kasvua ja auttaa lähettämällä rahaa ja tavaroita sekä käydä joskus häntä moikkaamassa. Se olisi ihan yliupeeta nähdä että omilla teioilla pystyy oikeesti vaikuttamaan pienen lapsen tulevaisuuteen, ja jos se vaan on mahdollista niin autan enemmän kuin mielelläni toista ihmistä toteuttamaan omia toiveitaan. Haluan antaa itsestäni sellaisen kuvan mitä myös olen, eli muut ensin, sitten vasta minä. Kaikki jotka vaan tarvitsee apua, oli se sitten kymppi rahaa tai olkapää jota vasten itkeä, tahdon ihmisten tietävän että mä olen aina käytettävissä.

5. Keksintö

Haluan elämäni aikana keksiä ainakin yhden asian mitä ei ole vielä keksitty. Meille on koulussa opetettu että turha luulla keksineensä jotain uutta, kaikki mahdollinen on jo keksitty. En usko tohon, paljon on asioita joita kukaan ei ole keksinyt. Olis ihan mahtavaa saada nimensä näkymään jossain kirjassa että oon kehittäny jotain uutta, pääsispähän näyttää ihmisille etten ole blondi ;) Eivaan jotain mä meinaan keksiä. Siksi mä kuljen joka paikassa silmät avoinna ja tarkkailen ympäristöä, jos vaikka sais mieleen uudenlaisen mainosidean tai modernimman puistonpenkin.

Kuinka olla normaali?

Moni varmaan miettii illalla yksin huoneessaan "kuinka mä sopeudun parhaiten joukkoon?"

Miksi pitää aina sopia joukkoon. Siksi ettei sua haukuta tai muutenkaan puhuttais pahaa. Ei kannata loukkaantua, niitä ihmisiä löytyy kyllä jotka arvostavat erilaisuutta. Ei kannata takertua pienten kateellisten ihmishahmojen kommentteihin. Miksi se on huono asia olla erilainen? Miksei saisi käyttää vaatteita joista itse tykkää, miksi pitää aina miellyttää muita?

Monta kysymystä, helppo vastaus: ei sun tarvitse olla normaali. Mitä rohkeampi tyyli, sitä enemmän saat huomiota. Kuitenkin mietimme, miten voisi olla normaali? Sellainen kuin kaikki muut, "magee" ja "cool", tahdomme sopeutua joukkoon ja olla suosittuja. Ei se oikeesti oo tärkeintä että sulla on paljon kavereita sen takia koska oot kopio sun muista kavereista, vaan se on rikkautta että omistat muutaman hyvän ystävän ja uskallat olla oma itsesi. Jos mä tykkään keltaisesta ja sä sinisestä, sit mä käytän keltaista ja sä sinistä. Vaikka me näytettäiskin ihan ruotsinlipulta kun kuljetaan vierekkäin kaupungilla.

Mä en halua tuntea häpeää mun ulkonäöstä, mä puen tasan sitä mitä mä haluan pukea, ja kannan vaatteeni ylpeydellä. Olen huomannut että se on ihan sama mitä sitä niskassaan kantaa, jos on itse tyytyväinen - muutkin ovat tyytyväisiä. Jos en miellytä, ole hyvä ja käänny toiseen suuntaan, katsele vaikka viiskymppisiä venäläisiä naisia jotka kantaa sadan kilon turkista hartioillaan hiki naamalla. Käännä katseesi sinne suuntaan missä sun silmä lepää parhaiten. Mä en pukeudu muiden takia, mä pukeudun itseni takia. Haluan että mulla on hyvä olla niissä vaatteissa joista pidän eniten.

"Normaali" on sellainen käsite, että kaikki ymmärtää sen eri tavalla. Jotkut pitää silmälaseja normaaleina, jotkut tatuointeja. Toisin sanoen kaikki voi olla normaalia, joten miten normaalin voi edes käsittää? Kaikki käsittävät sen eri tavalla, joten on mielestäni aivan turha valittaa jollekkin tämän ulkonäöstä tai pakkomielteistä. Kaikki on normaalia. Omalla tavallaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka olemme kaikki normaaleja, olemme silti erilaisia - ja samanarvoisia.

Mä arvostan erilaisuutta ja huomaan henkilökohtaisesti paremmin ihmiset jotka uskaltaa erottua joukosta. Älkää siis yrittäkö olla liian normaaleita, olkaa just sellasia kun tahdotte olla!