perjantai 10. toukokuuta 2013

Kuinka olla normaali?


Moni varmaan miettii illalla yksin huoneessaan "kuinka mä sopeudun parhaiten joukkoon?"


Miksi pitää aina sopia joukkoon. Siksi ettei sua haukuta tai muutenkaan puhuttais pahaa. Ei kannata loukkaantua, niitä ihmisiä löytyy kyllä jotka arvostavat erilaisuutta. Ei kannata takertua pienten kateellisten ihmishahmojen kommentteihin. Miksi se on huono asia olla erilainen? Miksei saisi käyttää vaatteita joista itse tykkää, miksi pitää aina miellyttää muita?
Monta kysymystä, helppo vastaus: ei sun tarvitse olla normaali. Mitä rohkeampi tyyli, sitä enemmän saat huomiota. Kuitenkin mietimme, miten voisi olla normaali? Sellainen kuin kaikki muut, "magee" ja "cool", tahdomme sopeutua joukkoon ja olla suosittuja. Ei se oikeesti oo tärkeintä että sulla on paljon kavereita sen takia koska oot kopio sun muista kavereista, vaan se on rikkautta että omistat muutaman hyvän ystävän ja uskallat olla oma itsesi. Jos mä tykkään keltaisesta ja sä sinisestä, sit mä käytän keltaista ja sä sinistä. Vaikka me näytettäiskin ihan ruotsinlipulta kun kuljetaan vierekkäin kaupungilla.

Mä en halua tuntea häpeää mun ulkonäöstä, mä puen tasan sitä mitä mä haluan pukea, ja kannan vaatteeni ylpeydellä. Olen huomannut että se on ihan sama mitä sitä niskassaan kantaa, jos on itse tyytyväinen - muutkin ovat tyytyväisiä. Jos en miellytä, ole hyvä ja käänny toiseen suuntaan, katsele vaikka viiskymppisiä venäläisiä naisia jotka kantaa sadan kilon turkista hartioillaan hiki naamalla. Käännä katseesi sinne suuntaan missä sun silmä lepää parhaiten. Mä en pukeudu muiden takia, mä pukeudun itseni takia. Haluan että mulla on hyvä olla niissä vaatteissa joista pidän eniten.

"Normaali" on sellainen käsite, että kaikki ymmärtää sen eri tavalla. Jotkut pitää silmälaseja normaaleina, jotkut tatuointeja. Toisin sanoen kaikki voi olla normaalia, joten miten normaalin voi edes käsittää? Kaikki käsittävät sen eri tavalla, joten on mielestäni aivan turha valittaa jollekkin tämän ulkonäöstä tai pakkomielteistä. Kaikki on normaalia. Omalla tavallaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka olemme kaikki normaaleja, olemme silti erilaisia - ja samanarvoisia.

Mä arvostan erilaisuutta ja huomaan henkilökohtaisesti paremmin ihmiset jotka uskaltaa erottua joukosta. Älkää siis yrittäkö olla liian normaaleita, olkaa just sellasia kun tahdotte olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti